Mitä vanhemmuus on

Lapsen saaminen on suuri, elämäsi mullistava tapahtuma. Pääset seuraamaan pienen ihmisen kehittymistä aivan likeltä, ja tulet olemaan yksi lapsesi elämän tärkeimmistä henkilöistä.

Vanhemmuudesta löytyy todella useita julkaisuja -kirjoja, lehtiä, blogeja yms. Joskus nämä yltiöpositiiviset, malliesimerkkivanhemmuutta toitottavat kirjoitukset saavat svanhemmat tuntemaan itsensä epäpäteviksi, huonoiksi vanhemmiksi.

Esimerkkinä vaikkapa kaikki ne artikkelit, joissa sanotaan että jokainen äiti tietää vaistomaisesti kuinka vastasyntynyttä lastaan tulee hoitaa ja käsitellä. Että yhteys omaan lapseen syntyy välittömästi. Että lapsi ei koskaan kiukuttele, että imettäminen on simppeli juttu ja että sinun tulisi tuoreena äitinä olla vaan onnellinen ja kiitollinen (kaikkialla puhutaan vastaleivotun äidin jatkuvasta hymystä). Lapsen ja vanhemmuuden toitotetaan olevan täydellistä.

Oikeassa elämässä asiat harvoin menevät kuin elokuvissa. Jokainen äiti ja isi joutuu opettelemaan kuinka vastasyntynyttään tulee hoitaa. Yhteyden muodostuminen lapsen ja vanhempien välille vie aikaa, jopa kuukausia. Toiset lapset tarraavat käteesi helpommin kuin toiset. Joillekkin äideille imettäminen on todell ahelppoa ja luonnollista, toisille se ei koskaan toimi ja on kivuliasta vaikka kuinka yrittäisi.

Ei ole olemassakaan superäitejä ja isejä, ja suurin osa tuoreista vanhemmista tuntee turhautumista ja hullun suurta väsymystä vanhemmuuden alkumetreillä. Tämä, hyvät ystävät, on täysin normaalia.

Vanhemmat, jotka aertovat lapsensa olevan aina hyvällä tuulella ja helppo, ja jotka  sanovat olevansa aina virkeitä ja onnellisia joko valehtelevat minkä ehtivät -tai ovat olleen aivan järkyttävän onnekkaita.

Yleensä vanhemmuuteen totutteluun kuluu aina aikaa -muutos vanhemmuuteen ei tapahdu nappia painamalla.

Ajoittain elämä vanhempana on varmasti vaikeaa. Sitä rakastaa lastaan kaikesta sydämestään, mutta ajoittain tekisi mieli vain myydä hänet Siperialaiselle orjatyöfarmille. Älä yritä valehdella – vaikka nyt naureskeletkin ajatukselle, et varmasti tule vastaavalta ajattelulta välttymään. Onhan se mahdollista, mutta kun tällaiset ajatukset valtaavat mielen, muista ettet suinkaan ole ainoa joka näin ajattelee.

Eräs tavallisesti erittäin rento, rauhallinen ja ymmärtäväinen ystäväni kerran sanoi, että joinain erittäin hankalina ja kammottavina päivinä hän ymmärtää täysin vanhempia, jotka heittävät lapsensa ikkunasta tai jättävät nämä tienposkeen huutamaan.

Nyt sinua ei enää nauratakkaan, vai mitä. On todella vaikeaa kuvitella, että joku täysin järjissään oleva normaali henkilö saattaisi sanoa jotakin vastaavaa, ja tuntea sympatiaa tuollaisa kamaluuksia tekeviä henkilöitä kohtaan -mutta vain saattaa olla näin.

Mutta ei silti kannata alkaa panikoimaan, hyvät tuoreet tai tulevat vanhemmat. Vanhemmuus tulee varmasti olemaan työlästä, niin se on kaikkien kohdalla. Jokaisella menee jonkin aikaa tottua vanhemmuuteen.

Kerron näistä hieman kammottavista ajatuksista, koska mielestäni kaikki raskauden ja vanhemmuuden puolet tulisi tuoda esille -ei vain ne aurinkoiset hetket. Haluan olla rehellinen.

Voi olla hankalaa tulkita lapsensa tahtoa ja olotiloja aivan alkumetreillä, mutta tämä ei tarkoita että olisitte huonoja vanhempia. Todella harvalla tällaiset vaistot  toimivat alusta asti. Menee hetki, että alka akyetä lukemaan lastaan tai saatikka tuntea lapsensa. Ei voi olettaakaan että kukaan olisi loistovanhempi heti alusta alkaen!

Yleensä lapsi itkeskelee tai ääntelehtii esimerkiksi ollessaan väsynyt, nälkäinen tai epätietoinen siitä mitä se haluaa. Vanhempana sitä yrittää ymmärtää ja haluaa auttaa lastaan -tämä voi olla todella vaikeaa jos ei yhtään tiedä miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavoin. Joskus sitä vain sattuu osumaan oikeaan kuvitellessaan lapsen itkevän mahakipuaan ja pienokaisen mahaa hieroessa itku vähenee, mutta toiste voi olla ettei mikään tunnu auttavan. Muistakaa ettette ole tässäkään asiassa yksin! Ja muista, silloin kun mikään ei tunnu auttavan  -joskus lapsikin saattaa olla ihan vaan surullinen.

Jokainen lapsi on oma yksilönsä, omine persoonallisine piirteineen jo syntymästä saakka – vertailemalla oman lapsen käytöstä toisiin lapsiin et saavuta mitään. Toiset lapset voivat osoittaa epämukavuuttaan yms. eri tavoin. Osa lapsista nukkuu paljon, osa todella vähän. Osa kehittyy nopeaan, osa hitaasti.

Kaikki vaihtoehdot on täysin okei.

Pääasia on, että te koko perhe voitte hyvin.

Lapsesi kehittyy koko ajan, ja joka kerta kun olet oppinut käsittelemään yhtä asiaa, ilmenee jotakin uutta. Koko elämähän on yhtä jatkuvaa kehitystä ja muutosta.

Roomaa ei rakennettu päivässä, eikä henkilöstä tule vanhempi vain siksi että hän saa lapsen syliinsä.

Teidän tulee perheenä löytää tapoja, jotka sopivat juuri teille. Toki voit aina kuunnella äidin, tädin, siskon, kätilön ja kaupankassankin kasvatusvinkkejä, mutta te perheenä olette ne, jotka tietävät mikä teidän kohdallanne toimii. Eikä sinun tarvitse perustella valintojanne kenellekkään.

Ei ole olemassa mitään yleisopasta joka toimisi kaikkien kohdalla, tulette tämän kyllä huomaamaan.

Viimeiseksi haluan kehoittaa teitä keskustelemaan keskenänne. Juttelemaan kaikista ympärillänne tapahtuvista asioista, tukemaan toinen toiseen. Kysy, miten toisen päivä on mennyt, kuuntele ja ole läsnä! Ja muistakaa myös parisuhteenne-pitäkää vaikka kiva leffailta irkkaripussien kera keskellä viikkoa -tai mikä teille tuntuu olevan luksusta arjen keskellä.